maanantai 27. kesäkuuta 2016

Justiina

Kädet puuskassa ja posket pullollaan.


Ei Maunolla kyllä oikeasti mitään poskia ole, miten lie onnistui lyttäämään kaulansa noin. Semmoinen kynäniska se oikeasti on.

Sitten tuli Pastamuntteri ja halusi kanssa samaan pesään. Ensin pieni molemminpuolinen pesutuokio ja sitten paheksuvan kysyvät katseet kuvaajalle, että me niinkuin tässä aloiteltais nukkumista, voisko poistua.


Pakko oli Justiinaa totella. Niinkuin meillä nyt yleensä tehdään.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Kuvaaminen kielletty

Järjestysmies valvoo, kuvaaminen kielletty juhannuksenvietossa!


Yksityisyydensuoja taattava kaikille juhlijoille ja juhlimatta jättäville.

Hyvää ja leppoisaa juhannusta!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Mies meni mustikkaan...

... muttei mahtunut.


No, kastraatti maistoi mustikkajugurttia, melkein sama. Puujalka kuin puujalka.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Halipula

Henkilökunta oli vähän reissailemassa Välimeren rannalla ja pojat olivat kotona ihmis-isovanhempien hellässä hoidossa. Muuten oli kuulemma mennyt hyvin, ruoka oli maistunut ja Eppu oli käynyt täppäilemässä tassulla nokasta hereille, mutta Mauno oli ollut hieman etäinen ja viileä, koska tapana nyt vaan ei ole ollut kiehnätä vieraita. Vaikka tuttuja ovatkin. Pientä jalkapuskua kyllä, mutta ei syliä. Kunnes oli tullut viileämpi päivä ja mummu oli laittanut henkilökunnan hupparin päälle, sitten oli Mauno tullut sylittelemään.

Ikävä oli molemminpuolinen. Nyt onkin sitten halittu ihan urakalla.

Nyt kotona on kaikkia kivoja kasoja, lähinnä pyykkiä, ja tavaroita, joiden päällä makoilla ja istua. Matkalaukkukin oli perin kiinnostava, vaikka sielä henkilökunnan omaa tavaraa sisällä pääosin olikin, hyvin vähän tuliaisia.


Kohteena oli Nizza ja sen lähiympäristö ja yksi "kissakohdekin" sieltä pitää raportoida. Ylhäällä Cimiezissä Matisse-museon vieressä on vanha upea luostarin puutarha, jossa elää myös vapaana kissoja. Puutarhaan ei saa tuoda koiria, koska puutarha on kissojen aluetta.

Matkalla alas puutarhasta (se on korkealla "vuorenrinteellä") pylvään päässä istui komea musta kissa.


Ohikulkiessamme se kipitti alas tarkkailupaikastaan ja tuli tervehtimään. Henkilökunta katsottiin ystävälliseksi, koska pienen nuuhkaisun jälkeen kissa kiepsahti portaille pyörimään ja kerjäämään silityksiä. "Kulkukissaksi" sen turkki oli todella hienossa kunnossa. Ehkä sillä oli siis koti jossain talossa tai sitten luostarin munkit, jotka hoitavat puutarhaa, ruokkivat myös kissoja. Tai ehkä oliivilehdossa elää hyvää Välimeren ruokavaliota edustavia hiirulaisia...


Pieni silittely tuntui oikein mukavalta omien poikien ikävään.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Sydämellisesti tervetuloa

Eilen henkilökunta raahautui väsyneenä kotiin illalla, mutta onneksi pojat olivat järkänneet herttaisen tervehdyksen eteiseen aivan kakkakaapin eteen. Sydänpissit ovat saaneet seurakseen sydänoksun! Jee! Tämän halusitte varmaan nähdä ihan kuvassa!


Koosta päätellen tyyppi on vetänyt taas reippaan satsin kerralla ja ahneus on kostautunut... ja kyseessähän on tietysti Eppu, jolla tämä puklailu on puuskittain yleistä. Mauno ei moisia vulgäriteettejä juurikaan harrasta, lähinnä vain ruohoa ahmittuaan.

Henkilökunta kiitteli sydämellisestä tervehdyksestä ja erityisesti siitä että poikkeuksellisesti ei osunut edes matolle. Parketilta on helppo pyyhkäistä.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Yökkösten aika

Kun yön koittaessa tulee pimeähköä, sisällä on valo ja parvekkeen ovi auki, on se kuin kutsu yökkösille. Niitä onkin nyt muutamana iltana tavattu makuuhuoneestamme nukkumaanmenon aikaan. Ja siitä nukkumaanmenostahan ei tule mitään, ennenkuin kutsumaton vieras on saatu pois, koska kukaan ei nuku siinä rallissa ja puhinassa.

Mutta voih miten saavuttamattomissa ne ovat siellä katossa... tulisikohan tuijottamalla tulosta?


Auta, henkilökunta, auta. Pliiiiiis.


Ja henkilökuntahan auttoi. Sukkapallolla yökkönen lehahtamaan alas, ja Mauno nappasi kiinni ja söi pois. Sitten oli kaikilla rauha nukkua.