sunnuntai 23. elokuuta 2015

Erilaiset isännät

Henkilökunta piipahti taas vierailulla, tutussa mau-rus-kodissa tervehtimässä vahoja tuttuja, Flippi-serkkua sekä kaveriaan Hysseä.

Flippi oli tuttuun tapaansa täynnä rakkautta ja puski ja hali henkilökunnan karvaiseksi. Miten pieneen kissaan mahtuukin niin paljon rakkautta...


Ja Flipin kaveri Hysse sitten taas – no, on vähemmän täynnä rakkautta. Hysse ei paljon kontaktia ota, ainakaan fyysistä, katsekontaktia kylläkin. Hyssen tuijotus pöydän alta pimeästä oli aika intensiivinen.


Kumpikin saa olla oma itsensä. Toisen kanssa halitaan, toisen kanssa sitten vaan tuijotellaan.

torstai 20. elokuuta 2015

Rakkautta ja anarkiaa, osa II

Jos edellisestä postauksesta jäi sellainen kuva, että Mauno on diktaattori ja dominaattori, niin korjataan hieman sitä kuvaa. Kyllä Eppukin osaa.

Epulla on sellainen periaate, että Mauno ei saa olla minkään kankaan alla piilossa. Ei peiton, maton, lakanan tai viltin. Jos Mauno menee piiloon, Mauno pitää kaivaa esiin. Ja Maunohan taas ei siedä sitä, että sen päälle kiivetään ja pahimmassa tapauksessa vielä otetaan niskaote. Siitä tulee ärähdys.

Henkilökunnalla oli kylppärin matto lainassa makuuhuoneessa maalausprojektissa ja palautusmatkalla kohti kylppäriä iski ilkikuri ja henkilökunta heitti pehmeän maton Pömpelin katolla loikoilevan Maunon päälle. Mauno sieltä ihan tyytyväisenä kurkisteli peiton alta, kunnes Eppu huomasi, mitä on tapahtunut ja loikkasi paikalle.

Ja eikun henkilökunnalle kamera käteen.

Et mee peiton alle! Ei käy!



Onhan se Mauno sieltä peiton alta kaivettava esiin!


Maunoa tietysti alkoi ottamaan pattiin niskassa roikkuva öttiäinen, joka vielä yritti haukatakin niskasta. Ei käy. Ei vaan käy. Seurasi mäkätystä.


Mauno hyppäsi pois hullun mastodontin alta ja yritti pientä täppäilyä maasta käsin ja alemmasta kolosta.


Eppu kuitenkin ilmaisi olevansa Kukkulan Kuningas, joka sai häädettyä peiton alla möyrivän herneen, ja totesi, että valtakunnassa kaikki hyvin, linna hallinnassa.


Eppu on kyllä näissä paikanvaltauksissa ykkönen, jos se haluaa jonkun nukkupaikan, se käy ottamassa sen. Se vain menee, jyrää Maunon, Mauno ärtyy ja poistuu paikalta. Homma hoidettu.

Että kyllä ne loppupeleissä on aika tasan ne puntit.

tiistai 18. elokuuta 2015

Rakkautta ja anarkiaa, osa I

Työhuoneen sohvalla on erityisen pehmoinen viltti, ja sen viltin päällä Eppu usein nukkuu päikkärit. Viltti on Epun mielestä niin ihana, että sitä pitää aina leipoa hartaudella ennen nukkukäärölle asettumista. Jostain syystä Mauno saa jotain kicksejä tästä Epun leipomisesta tai siitä kuuluvasta autuaasta pörinästä, ja usein saapuu leipomaan Eppua yhtä hartaasti, kuin Eppu on juuri leiponut peittoa.

No, "astumisesta" ja dominanssistahan tässä loppujen lopuksi on kyse, mutta hassua, miten juuri tuo pehmeän alustan leipominen antaumuksella laukaisee puolestaan Maunossa tämän "astumisen". Joskus samaa sattuu Linnan katolla, jossa on myös pehmeä karva-alusta, jota Eppu myös leipoo. Ja joskus muuten vaan minttupäissään.

Henkilökunta oli tässä eräänä päivänä ompelemassa työpöydän ääressä, kun prosessi taas käynnistyi. Piti napata äkkiä kamera käteen ja yrittää ikuistaa tilanne. Valitettavasti valaistusolosuhteet eivät olleet ihan ideaalit, sohvalle osui voimakas auringonläikkä (mistä syystä Eppukin siellä viihtyy), joka tietysti poltti puhki osan kuva-alueesta, muun jäädessä turhan tummaksi. Ja niinkuin kissabloggaajat tietävät, tilanne kun iskee, otetaan kamera käteen ja kuvataan eikä ihmetellä säätöjä.

Kuvittele tähän autuas pörinä molemmilta ja Maunon tarpovat etutassut.


Mitä jäbä duunaa?



Ja kuten kuvasta näkyy, Eppuhan ei ole hierontahetkestä ollenkaan pahoillaan vaan nauttii täysin rinnoin. Pörinä vaan yltyy kun Mauno leipoo oikein kunnolla. Eppu siis ei koe moista alistamista ollenkaan pahana, nauttii vaan hieronnasta. Maunollehan ei mitenkään taas tuollainen sopisi.


Ja sitten voikin asettua päikkäreille auringon paistaessa.


Kuten kuvista huomaa, Mauno on tässä kesän aikana ottanut aika reippaasti massaa, ihmisvaa'alla punnittuna ehkä puolisen kiloa. Enää Mauno ei ole laiha, mutta ihan sopivissa mitoissa ja nyt pitänee alkaa hieman katsomaan annettujen raksujen määrää, voi olla että niitä on tullut viskottua näin kesän mittaan enemmän kuin yleensä. Löllöä ei ole missään, eikä takajalkojen välissä roikkuvaa pussia, mutta lähinnä tuo keskikeho on leventynyt. Eppu kylläkin on hoikka edelleen (niinkuin tietysti Maunokin), joten Eppu ei ilmeisesti ole syöpötellyt niin paljon.

torstai 13. elokuuta 2015

Tule hyvä raksu, älä tule paha raksu...

Meillähän pojat saavat raksut vain herkkuna, heitettynä ympäärinsä (yleensä) keittiön lattiaa. Samalla vähän aktivointia ja ruuan eteen vaivan näkemistä, etteivät ihan laiskistu. Tapa on syntynyt siitä, että jollain piti harhauttaa, kun Mauno aina yrittää luikahtaa ulos kun ovi aukeaa, joten henkilökunta alkoi heittämään raksuja keittiöön ja pääsi sillä aikaa livahtamaan ulos. No, tapa on opittu ja nykyään pojat jo tietävät, että kun henkilökunta alkaa tehdä lähtöä, raksuja on tarjolla. Ja aina välillä muutenkin.

Tässä eräänä päivänä henkilökunta heitti raksuja keittiöön, Mauno oli jo paikalla (koska tunnistaa tietyn keittiön kaapin aukaisun) ja Eppu ryntäsi paikalle rymisten. Mauno söi raksuja, Eppu ryntäsi paikalle, nappasi raksun suuhunsa ja sylkäisi sen saman tien pois ja kipitti pöydän alle kököttämään. Tämä oli henkilökunnasta hyvin poikkeuksellista. Vaikka Eppua kohti heitteli raksuja, se ei koskenut niihin. Hyvin poikkeuksellista.

Seuraavana päivänä sama toistui ja oli jo hyvin hyvin huolestuttavaa. Heräsi ajatus, että onko suussa jotain kipeää, kun raksut eivät kelpaa. Seurasi tarkkailua.

Muu ruoka meni normaalisti alas.

Ja kas, raksutkin menivät alas kun niitä laittoi kasan Epun nokan eteen. Raksut menivät myös aktivointipelin kipoista. Ei siis vikaa suussa.

Ongelma on selvästi henkinen. Epäilen, että kun Eppu ryntäsi rymistellen raksupaikalle, se melkein rymysi Maunon päälle. Eppu kun on iso poika ja sellainen, noh, hieman kömpelö, sillä on sarvikuonotyyppinen juoksutyyli, kun vauhtiin päästään, sitten mennään... Mauno taisi vähän rähähtää Epulle ja ehkä nyt sitten ei uskalla raksuja syödä samoilta apajilta? Koska Mauno on pomo.


Mutta ei Eppu aivan alistettuna elä. Juuri hetki sitten katselin kun Mauno nukkui rauhassa Pömpelin huipulla, Eppu hyppäsi sinne ja ahdisti Maunon alas.

Keskimäärin puntit ovat siis tasan.

Pitää nyt vielä vähän seurailla tätä raksujuttua kuitenkin. Eppu vaan on sellainen herkkäpoika, että muistaa ikävät jutut pitkään. Esimerkiksi aika monta vuotta sitten (ehkä neljä?) se sai vähän vettä päälleen Tallinnassa hotellissa, kun avasin vesipullon huomaamatta, että se olikin hiilihapotettua vettä ja hölskynyt kassissa. Eppu vieläkin pakenee, kun näkee juomapulloa avattavan. Eli kaikki ikävä pysyy tiukasti muistissa.

EDIT: Ilmeisesti asiasta julkisesti kirjoittaminen mursi Epun jään ja tänään taas raksuja syötiin ihan normaalisti poimien lattialta yhdessä Maunon kanssa. Mikäli kausi olikaan, näyttäisi olevan ohi.

tiistai 4. elokuuta 2015

Tornien ritarit

Eppu kävi parvekkeella ihmettelemässä kitiseviä pääskysiä ja samalla sain houkuteltua katseen kameraankin. Naapurit, jos heillä parvekkeen ovi tai ikkunat olivat auki, saattoivat kyllä ihmetellä täältä kuuluvaa sormien napsuttelua, pörinää, pärinää, pihinää, vihellystä ja maiskutusta. Millään näillä ei tietysti ollut katseen suuntaamiseen mitään vaikutusta, mutta vanha tuttu höyhenhuiska sentään hetken tepsi.


Mauno puolestaan on vihdoin alkanut päästä mustan pömpelin makuun ja on viihtynyt sen katolla useampana päivänä. Johan tästä puolisen vuotta taitaakin olla kun se meille tuli.


Mauno aiheutti henkilökunnalle eilen melkein sydänpysähdyksen karkaamalla pihalla valjaista. Henkilökunta oli samalla ulkoilutusreissulla laittamassa roskia roskakatoksessa ja joutui venymään ylettääkseen roskikseen Maunon jäädessä ulos. Yhtäkkiä fleksi tuntui kevyeltä ja kelasi sisään pelkät valjaat narun päässä! Henkilökunnalle tuli kiire – mutta kuten kaikki kissanomistajat tietävät, juoksukilpaan ei kannata lähteä eikä huutaminen auta – pois hiippailevan Maunon perään. Mauno oli jo ennen karkausta hyvin ärhäkkänä, ilmeisesti haistellussa hiekoitusastiassa oli jotain mielenkiintoisia merkkejä, sillä Mauno oli häntä aivan pörrössä suhisemassa henkilökunnalle, mikä on hyvin poikkeuksellista käytöstä Maunolta ja yleensä tarkoittaa provokaatiota toiselta kissalta.

Siinä me hiippailtiin peräkkäin pitkin pihaa, Mauno ei antanut kiinni ja henkilökunta oli sydän syrjällään pyörtymäisillään pelosta ja kamalista ajatuksista joko suoraan silmien edessä auton alle säntäävästä Maunosta tai sitten ikuisiksi ajoiksi viereiseen metsään katoavasta rakkaasta. Onneksi risuleikitys hetken takaa-ajon jälkeen kiinnosti Maunoa sen verran että henkilökunta sai kaapattua suhisevan, sylkevän ja ulisevan Maunon syliinsä ja kipitettyä lujaa kotiin. Ja onneksi Mauno ei pistänyt vastaan kuin suullisesti, muuten ei olisi välttämättä ollut hyvä loppu ulkoilulla.

Mutta saattaa olla, että tämä oli oikeasti meidän viimeinen ulkoilu. Varsinkin, jos Mauno tuosta keksi miten (peruuttamalla) valjaista pääsee pois.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Massuhoitolassa

Maunohan on aina ollut hyvin tarkka massustaan, se ei köllöttele maha pystyssä kuten Eppu eikä oikein suostu olemaan nurinpäin, paitsi sylissä niin että saa kuitenkin kääntää päänsä sivuittain. Vieraiden on ihan turha edes yrittää Maunon massulle – siinä missä Eppu heittäytyy lattialle selälleen ihan kenen tahansa sisään kävelevän eteen.

Pienen houkuttelun avustuksella Mauno on kuitenkin alkanut iltaisin saapumaan Massuhoitola Kuukunaiseen. Hoitola on aikanaan avattu Epun aamuajoille, eli Eppu tulee aina aamuisin henkilökunnan herätessä kainaloon rapsuteltavaksi ja hellittäväksi. Joskus myös Mauno, mutta Epulle se on joka-aamuista.

Nykyään kun henkilökunta alkaa esittää nukkumaan (tai ainakin sänkyyn, kun usein on tapana lukea vielä sängyssä) menon elkeitä, sammuttelemaan valoja ja niin edelleen, ja etenee makuuhuoneeseen asti, Mauno juoksee paikalle. Kun peittoa heittää syrjään, Mauno heittäytyy kuperkeikan kautta selälleen.


Ja sitten saa rapsuttaa ja silittää ja helliä massua. Jota henkilökunta kutsuu Pippurimassuksi, kun siinä on kauniita mustia nappuloita. Pussatakin saa.


Hoitola Kuukunaisen ilta-ajat onkin varattu nykyään Maunolle. Joskus kuitenkin hoitolaan saapuu samaan aikaan toinenkin asiakas, ja saattaa olla, että siitä syntyy tappelu. Joskus painiminen toisen asiakkaan kanssa vie voiton massun silittelyistä ja asiakkaat karkaavat hoitolasta riehumaan muualle. Tai jäävät riehumaan hoitolaan.

Valitettavasti yötilanteessa kun on vain pieni lukulamppu päällä, täytyy tyytyä kännyräpsyihin. Ja näköjään Mauno näyttää aikamoiselta possulta kuvissa, ihan kuin olisi tukevampikin poika. Ei ole.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Herra Aurinkoinen

Aurinko ei ole hirveästi tänä kesänä paistellut, mutta auringonläikkiä sentään on ollut aina silloin tällöin löytynyt. Tänään Eppu löysi sellaisen parvekkeelta.

Ja tyynynkin. Vähän kovanlaisen tosin.


Auringossa musta kissa kuumenee kyllä nopeasti, mutta se ei tuntunut epyktiläistä haittaavan. Oma valinta, tarjolla oli myös viileää varjoa.