sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ulkoilua

Niin, tätä se poikien ulkoilu näin talvella on...


Aamulla kun henkilökunta nousee sängystä ja availee verhoja, Mauno pörrää innokkaana parvekkeen oven ääressä. Henkilökunta avaa ovet, jos ei nyt ihan hirveä pakkanen ole, ja pojat siirtyvät "haukkaamaan happea". Siinä sitten tönötetään turkkieläimet pers lämpölevyllä nuuhkien ulkoilmaa. Ulos ei voi mennä, siellä tulee kyl-mä.

Yleenstä tätä "ulkoilu"sessiota seuraa hillitön ralli, jolloin juostaan ympäri kämppää sata lasissa, joko Mauno yksin tai molemmat peräkkäin. Reitti kulkee makkarista olohuoneen kautta joko työhuoneeseen tai keittiöön, parkourtyylisesti välillä lenkin kiipeilytolpan kautta heittäen. Sitten voikin vetäistä aamiaisen kitusiin ja vetäytyä päikkäreille.

Epusta tuli isoisosetä viime yönä, kun veljentyttärentytär Sokeri Iltavillin kissalasta synnytti viisi varsin potraa pentua, kaikki hopeatäplikkäitä ja alkututkailujen mukaan kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pennuilla on oma bloginsa. Seuraavaksi odottelemme Sokerin äidin pentukuulumisia ihan lähiaikoina, kun Tiitiäinen saa pentunsa Ausare-kissalassa parin viikon päästä. Henkilökunta jo malttamattomana odottaa, koska pääsee pitkästä aikaa palluttelemaan pikkuisia täpinkäisiä.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Taas yksi vuosi paketissa



Samoin kuin vuosi sitten, henkilökunta keräsi jälleen poikien viime vuoden kuvista kuvakirjan. Ja tottakai se piti tehdä vasta vuodenvaihteen jälkeen ja kiireellä, että ehtii hyödyntää tarjoukset. Kun kuvia on vuoden varrelta, voisi tietysti tehdän jonkinlaisen uudenvuodenlupauksen, että käsittelisi niitä painokuntoon vaikka muutamassa erässä vuoden varrella ettei tarvitsisi sitten vuodenvaihteessa istua montaa iltaa koneella putkeen.

Kirjaan tuli kerättyä erilaisia touhuja poikien kanssa, paljolti samoja kuvia ja juttuja kuin blogissakin on vilahdellut. Muun muassa kesän robokalaleikit pääsivät kirjaan.


"Jostain kumman syystä" Maunon kuvia oli enemmän ja ne olivat laadullisesti parempia kuin Epun mustat möykkykuvat. Henkilökunta pyrki silti tasapuolisuuteen ja keräämään molemmista ainakin suurinpiirtein yhtä paljon kuvia. Erilaiset nukkumiskuvat ovat kyllä selkeässä enemmistössä kuvaamisteknisistä syistä.



Myös joulukuvat pääsivät mukaan kirjan loppuun, jonkunlaista kronologistakin järjestystä on yritetty noudattaa.


Ja myös ne hupaisat epäonnistuneet, tai ainakin epäonnistuneiden valiot, pääsivät mukaan.


Voi kun tätä olisi ymmärtänyt harrastaa alusta asti (tosin en ole ihan varma oliko näitä kirjoja mahdollista tehdä jo silloin 7 vuotta sitten kun Mauno syntyi... ei tainnut). Kuvat ovat toki tallessa koko yhteiseltä matkalta, mutta alkupään kuvat ovat kyllä sen verran kuraa laadullisesti ettei niistä ole painokuviksi. Ja urakka edes yrittää olisi ihan liian suuri.

Mitä pohtiessani päädyin pohtimaan myös sitä, että olisiko ne 7 vuoden jorinat täältä blogista syytä joskus jotenkin ottaa talteen, jos tämä vaikka posahtaa taivaan tuuliin ja miten sen sitten kätevimmin tekisi. Onko kukaan muu bloggaaja, aiheesta kuin aiheesta, pohtinut tätä ja mahdollisesti toteuttanutkin?

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Vaatturin assistentti

Henkilökunta hoiteli pitkästä aikaa vähän ompeluhommia tilaustyönä ja siitähän pojilla riemu repesi. Se iso leikattava kangas on jotenkin ihan vastaansanomattoman kiinnostava. Lienee sukulaisuutta lakanoidenvaihdolle, vastaavaa möyhyämistä ainakin aiheuttaa.

Henkilökunnalla on tapana leikata kangas sohvalla, samalla usein telkkaria vilkuillen. Niin nytkin. Kun henkilökunta poistui hetkeksi, oli kangas kumman painava. Siellä oli sisällä joku musta karvamöykky. Pian toinenkin, hopeinen. Ja hirveä möyhynä menossa. Leikkaamiseen meni siis hieman aikaa.

Koska nämä asiat tapahtuvat hartaudella, seuraavana iltana oli vuorossa viimeistelyleikkaukset sekä kääntösaumojen ompelu ja nuppineulottaminen. Heti kun kankaat laski nojatuolin käsinojalle, oli kankaiden välissä asukki. Itse Vaatturi Kuukunainen, joka yleensä on päällepäsmärinä näissä hommissa, ei jaksanut osallistua tällaisten pienten lappusten (tyynyliinat) kanssa möyhyämiseen, mutta assistentti oli kyllä paikalla Tarkastaja Turakaisen ominaisuudessa.


Seuraavana iltana oli sitten vuorossa ompelu. Se ei varsinaisesti enää ole kiinnostava, mutta koska läheisyys on kuitenkin tärkeää, tuli assistentti osallistumaan ompeluun läsnäolollaan ainakin fyysisesti, joskaan ei henkisesti.


Tästä ompelimosta tuotteet lähtevät maailmalle näistä syistä karvoilla höystettynä, mutta onneksi asiakkaat tietävät ja hyväksyvät sen. Tälle ompelimolle ei myönnetä Allergialiiton suositusta.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Ooojennus!


Aina ihan kaikki ulokkeet eivät mahdu kyytiin kun kaksi päättää ahtautua yhteen, mutta ei se mitään, kyllä ne pysyvät kyydissä mukana. Samalla tulee venyttely suoritettua unien ohessa eikä tarvitse tuhlata valveillaoloaikaa sellaiseen.

Vähäiset joulukoristeet on jo korjattu pois, mutta henkilökunta ei ole vielä raaskinnut luopua valoista, kun ulkona on niin pimeää ja kurjaa.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Ulkoilu

Aamuisin henkilökunnan noustessa sängystä vaaditaan parvekkeen oven avausta. Sitten kun se aukeaa, haistellaan ulkoilmaa patterin päältä ovenraosta.


No, joskus patterin päältä pinkaistaan 5 sekunnin lenkki parvekkeella, hirveä tassujen räpistely ja sitten sata lasissa sisään. Lumi ei ole ystävä.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Popsi, popsi, pookkanaa...

Naukulan Mamma kävi eilen vierailulla juttelemassa allergia-asioista, Sulolla kun on ilmennyt kiivasta rapsuttelua ja meillä puolestaan on näistä allergiahommista jo vuosien kokemus molempien kissojen kohdalla. Harmi, että samat ongelmat ovat kohdanneet suloisen Sulon.

Mamma N toi tuliaisina pojille pienet porkkanalelut, jotka olivatkin hyyvin hyyvin kiinnostavat, molemmat pojat nutuuttivat omiaan hyvin intensiivisesti ja alta aikayksikön pienet pehmeät porkkanaiset olivatkin litimärkiä luttanoita.





Nuuuuuh, kissanminttua, nuuuuh. Meillä minttu maistuu, mutta yleensä leluissa on se ongelma, että ne eivät joko kiinnosta tai kestä. Maunolla kun tapana repiä kaikki kiinnostavat, erityisesti minttuiset, lelut pirstaleiksi. Nämä porkkanaiset ovat hyvin tiukkaa tekoa, eivätkä ole antaneet periksi kulmahampaille. Illaksi ne tosin pistettiin tiskikaappiin kuivumaan, mutta tänään esille ottaessa ovat aivan yhtä kiinnostavia. Voi tosin olla, että kovin montaa tiskikaappikierrosta nämä eivät tule näkemään, sen verran ällöttäviksi luttanoiksi ovat menneet...



Eppu oli niin pöllyssä, että kamera ei pysynyt silmien eikä hampaiden perässä...



Henkilökunta oli ommellut Sulolle vastalahjaksi ison tömpsöttimen, joka ei kiinnostanut Suloa pätkääkään. Se onkin oikeampi kissareaktio, eihän sitä nyt tuosta vaan leluihin kuulu tarttua. Mikä on kissalle tarkoitettu, ei välttämättä ole kissalle mieleinen, sehän se on vanha totuus.

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Paha Pukki ja muut iloiset joulukuvat

Kuten henkilökunta jo hyvissä ajoin ennen joulua raportoikin, joulukuvaukset olivat käynnissä, mutta eivät kovin suosiollisin tuloksin. Haussa oli kaunis rauhallinen kuva, jossa pojat köllöttelevät yhdessä jouluvalojen tuikkiessa taustalla. Näin ei tietenkään päässyt tapahtumaan, vaikka rauhallista yhdessäköllöttelyä esiintyy tuntikausia päivisin jouluvalojen tuikkiessa taustalla. Mutta ei kuvissa. Lopultahan sitten päädyttiin kahteen yksittäiskuvaan joulukortissa, yhteiskuvissa ei ollut ainoatakaan "julkaisukelpoista".

Kuvauksessa haasteita tuotti lähinnä mallien yhteistyöhaluttomuus. Kytkimet olivat on tai off, eli joko riehuttiin tai sitten silmät luppasivat kiinni. Siihen kun yhdistetään kotistudion hivenen ehkä ammattitasoa vaatimattomampi varustelu ja kuvaajan kalusto sekä ammattitaito, oli kuvissa aika paljon deletoitavaa. Lisäksi kuvaaja oli valinnut hieman haastavan aiheen (kissojen lisäksi), sillä valojen ja kuvauskohteen etäisyyden suhde kameraan olisi pitänyt pystyä vakioimaan halutun valoefektin saavuttamiseksi, mutta kissa ja vakiointi, no, te tiedätte. Syväterävyyden kanssa oli siis aikamoisia ongelmia läpi kuvauksen. Kuvauksia yritettiin neljään otteeseen ja valitut joulukuvat olivat heti ensimmäisestä sarjasta. Onnistumiskäyrä oli siis huomattavan laskeva.

Henkilökunta päätti kuitenkin reippaasti julkaista myös niitä ei-niin-imartelevia otoksia teidänkin huviksenne näin vuoden päätteeksi. Kamerasta deletoitiin tietysti tuhnuimmat heti kärkeen, tietokoneelle päätyi noin 400 otosta ja niistä sitten kaksi kelpuutettiin, ja tusinan verran pääsee tähän "top of the worst" -kärkeen. Olkaa hyvät.

Aina ilme ei kuvasta suurta viisautta tai joulurauhan lempeyttä, tässä Paha Pukki suunnittelee tuovansa kimpun risuja.


Epulla oli pääosin kaksi ilmettä. Silmät lautasena tai ei silmiä ollenkaan. On se rasittavaa puuhaa tuo mallina olo. Hohhoijaa.


Myös Mauno osasi erittäin hyvin näyttää väsyneen kyllästyneeltä, mahtavaa joulua vaan ja voitko mennä pois!


Hautaudun tänne karvoihin niin ettei näy kuin silmä, se on just hyvä jouluntoivotus!


Oon vähän anteliaampi, oon söpö ja näytän silmät valkuaisia myöten. Paitsi vaan toista silmää, toinen on musta aukko.


Yritetään yhdessä. Otetaan tähän tällainen hellä pusuttelukohtaus. Whaaat! Kuvaatkosää?!?


Uusi sessio. Kokeillaan jos vihreällä karva-alustalla sujuisi paremmin. Jaha, meni painiksi. Haukkaan tästä selästä niin saan hyvät lähdöt ja saadaan vähän irtokarvaa peliin. Joulurauhaa ja hyvää tappelumieltä jokaiseen kotiin!


Eppu päätti olla hetken ihan nätisti ja seesteisesti.


Oho, lipsahti…


Kokeillaan taas uusi sessio. Askarrellaan objektiiviin filtteri niin että valoista tulee sydämiä. Aattelit panna sydämiä taustalle? Et oo tosissas.


Okei ei ollut hyvä idea sydämet. Otetaan uusi sessio, kokeillaan jos huopakorissa olisi kiva kölliä kuvissa. No nyt, pieni rauhallinen kaulailuhetki – whoaaaaa, mitä sä just teit?!?!?!


Tälleen ollaan nätisti kaulatusten, oho, taas lipsahti...


Hei, mulla on hyvä idea, olisko hyvä jos nappaisin suuhun tupon tätä karvaa ja olisin ihankuin joulupukki?


Joo, ei otettu uudenvuodenkuvia. Raketit paukkuu ulkona, pojat makaa huopakorissa ikkunalla toisiaan halien ja kuorsaten, jouluvalot taustalla. Voi olla että henkilökunta tekee lupauksen olla ottamatta potrettikuvia jouluksi ensi vuonna, otetaan vaan mitä eteen sattuu tai jotain.

Mutta hyvää alkavaa vuotta kuitenkin kaikille meidän kamuille!