lauantai 9. elokuuta 2014

Ei lämmin luita riko

Vaikka lämpöä on piisannut, yhtenä aamuna vaatekaapista löytyi epyktiläinen saunoja villapaitapinoon uppoutuneena. Varmaan oli lämpöiset yöunet.


Lämpö ei todistetusti kissoja vaivaa. Henkilökuntaa vaivaa enemmän ja kissapuolelta myös siltä osin, että karvanlähtö on aika infernaalista. Sitten kun pojat ovat vielä sylimallia niin hikinen henkilökunta ottaa kyllä aika hyvät tartunnat irtokarvoista. Pthyi.

tiistai 5. elokuuta 2014

Läheisyysmies


Lämpö ei ollenkaan vähennä Maunon tarvetta olla sylissä, mutta vähentää kyllä henkilökunnan halua sylitellä. Mutta eihän sitä silti voi vastustaa, kun toinen niin kovasti rakastaa. Ja kun Maunoa oikein rakastuttaa, herahtaa kuolakin... pieninä kirkkaina tippoina. Sitten on henkilökunnan paidassa märät läikät. Kissan kuola on onneksi kirkasta nestettä, ei sellaista limaista venyvää kuin koiran kuola, ja lisäksi toki määrät ovat ihan erilaiset.

Eppu ei kuolaa. Ei ole koskaan tippaakaan herauttanut. Mauno on kuolannut noin vuoden iästä alkaen. Erityisissä onnen hetkissä, kun sylissä rapsuttelee, erityisesti leuan alta, joka on Maunon herkkupaikka. Muutenkin välillä.


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kala tuli kylään


Henkilökunta ilmeisesti helteestä höyrähtäneenä sortui poikkeamaan BR-leluihin ohi kulkeissaan ja ostamaan pojille useammassakin kissablogissa mainostetun robokalan. Ajatuksena oli paitsi viihdytys, myös se, että jospa pojat veden kanssa leikkiessään vaikka sattuisivat juomaan sitä, mikä olisi näin kuumalla hyväksi. Meillä kun ei kumpikaan pojista juo käytännössä koskaan, mikä taas johtunee siitä, että ovat täysin märkäruualla (raksuja saavat vain makupaloina).


Robokala siis toimii pattereilla ja lähtee veteen päästessään uimaan pöristen ja vilkuttaa valoa. Uintityyli muistuttaa hyvin paljon oikeaa kalaa ja voisi siksi kiinnostaa myös kissoja. Kyllähän se kiinnostikin, vaikkei siitä nyt suorastaan riemu revennyt. Epäilevää tuijotusta enemmänkin.



Vähän sitä yritettiin täpätäkin, varovasti toki.


Eppukin vääntäytyi hetkeksi tuijottelemaan kaloja, kunnes totesi, että tylsää ja meni nukkumaan auringonläikkään. Se siitä hellekelin viilennysajatuksesta...


Kala jaksaa uida 4 min putkeen, sitten se hyytyy ja pitää nostaa kuivalle maalle, jossa hetken kuivuttuaan palauttaa virtansa ja on taas valmis uimaan seuraavat minuutit. Kahden kalan tarjouspaketti oli siis varsin oiva, toinen ottaa solea rantsupyyhkeellä ja toinen ui ja vaihto.


Tosin siinä pyyhkeellä loikoillessa voi joku monsteri tulla vähän täpyttelemään...


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Pöpinkäinen hävyksissä


Aina välillä Pöpinkäinen häviää näkyvistä, ja yksi paikka, mistä herra usein sitten löytyykin, on eteisen kenkäkaapin päällä oleva kori. Korissa säilytetään kauppakasseja, sateenvarjoja, pyöräilytavaraa yms. sälää ja mustaan koriin hämärässä eteisessä musta kissa helposti hukkuu. Aina välillä kuorsaus on se mikä paljastaa.


Noniin, taas tultiin kameran kanssa häiriköimään. 


Tällä hetkellä olkkarin erkkerin ikkunaulaudalla oleva huopakori on epäsuosiossa, ilmeisesti liiallisen lämmön vuoksi, joten eteinen on vakkaripaikka. Siellä tosin ei juurikaan Maunoa näy, se on Epun oma paikka.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Huh hellettä

Ulkona paistuu, mutta epyktiläiset nauttivat... Eppu on havaittu mm. massu pystyssä auringonläikästä, ihan kuin sisälämpötila ei muuten olisi riittävä. No, todettakoon, että sisälämpötila on pysynyt melko miellyttävänä, noin +23 asteessa, eikä ole noussut yhtä korkealle kuin mitä ulkona on.


Henkilökunta kävi tänään ulkona Maunon kanssa ja niin kuuma oli turkkieläimellä, että pisti läähättämään. Ja säntäilyt perhosen perässä saivat kyllä kyljet pampattamaan, ja nyt on uni maistunut. Vielä ei ole karjuntakaan alkanut.

Eppu vietti senkin ajan – yllätys! – nukkuen sisällä.


Rallittelut on kyllä painotettu iltoihin ja päivällä lähinnä otetaan päikkäreitä. Viikonloppuna kävi vieraita ja Eppu ei viitsinyt nousta edes sängystä ylös katsomaan ketä tuli, hyvä kun viitsi raottaa silmiään.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Aina ei muista...


Jatketaan taas samannäköisillä kuvilla. Maunolla selvästi nyt kun hammas tekee huulen kanssa temppujaan, jää myös kieli useammin pesupuuhien jälkeen lerputtamaan. Se ei kyllä varsinaisesti lisää älykkyysvaikutelmaa...



Mutta onhan se suloinen, varsinkin sitten kun silmät alkavat luppaamaan ja kieli on edelleen ulkona.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Paineeton pesuri


Kissojen itsensä pesua on aina hauska seurata. Se on jotenkin niin sulavaa, kaunista ja huolellista. Ainakin Maunolla se on hyvin pieteetillä suoritetun näköistä. Välillähän sutaistaan muuten vaan ohimennen, mutta ennen unille käymistä käydään jokainen karva huolella ojennukseen. Ja jos sitä menee sitten henkilökunta lääppimään, katsotaan pahennuksella ja hoidetaan asiat ennalleen ja hajut pois.


Käpälät kirputellaan, kuuluu vain näk näk näk.


Ja sitten huooooh, pitkä huokaisu ja uni voi tulla.