Jin ja Jangsteri

Täällä on vietetty leppoisia loma(utus)päiviä - NOT! Saimme vieraita kaukaa Itä-Suomesta ja siitäkös pojat riemastuivat. Vieraat olivat kivoja ja niille piti esittää parhaat painishowotteet ja mikä parasta, henkilökunta lahjoitti makuuhuoneen vieraille ja nukkui sohvalla poikien parissa, mistä riemastuneena pojat painivat yöt läpeensä! Ja kun henkilökunta ja vieraat olivat päivät reissussa, oli pojilla aikaa nukkua ja kerätä voimia. Ja taas painittiin!

Nyt vieraat ovat lähteneet, sniif, ja pojat lepäävät viime yön jäljiltä.


Henkilökuntakin kaipaa lepoa, sillä kolmeen yöhön ei ole tullut oikein nukuttua. Ensimmäisenä yönä Eppu riemastui sohvalle asettuneesta valasvuoristosta ja kiipeili nuoren sydämensä kyllyydestä sekä härkki varpaita. Toisena yönä henkilökunta menetti hermonsa neljän aikaan ja tainnutti pojat ruualla. Kolmantena yönä pojat olivat oppineet ja neljän aikaan tainnutustarkoituksessa tarjottu ruoka ei nukuttanut yhtään vaan päinvastoin antoi potkua painiin. Ainakin kuuteen, seitsemään asti jaksettiin painia niin että henkilökunta oli todella virkeänä yhdeksän aikaan aamiaispöydässä.


Nukkuva kissa on tyytyväinen kissa. Niin myös painiva kissa.


Lauantaina on edessä Surokin näyttely ja henkilökunta on päättänyt vapauttaa vastahankaisen Maunon kunniasta. Viime viikolla Maunon siskon Vuokon omistaja piipahti kylässä ja Mauno ilmeisesti muisti Nooran edelliseltä näyttelyreissulta ja sähisi ja ulisi matalalta koko vierailun ajan. Koskaan ennen ei Mauno ole kotioloissa sähissyt kenellekään ihmiselle, ei kissojen ei koirien omistajille, ei lapsille, ei kenellekään. Muisti on ilmeisen pitkä, joten Mauno saa vapautuksen. Herra Mäykynen saa siis vapaasti voittaa kastraattien luokan kolmoskategoriassa, Mauno antaa luovutusvoiton.

Kommentit

  1. Uskomaton muisti tosiaan Maunolla!

    Muuten kuulostaa taas kerran hyvin tutulta. Viime yönä heräsin, kun Toto nuoli hiuksiani...Tällä kertaa kukaan ei juossut kaulan yli niin vauhdikkaasti,että ihoon jää naarmuja. Kun en viime yönä hiusepisodin jälkeen saanut heti unta, menin toiseen huoneeseen nukkumaan. Alkoi kova pörinä ja kurnutus ja loikkiminen: ihanaa, meillä on yleisöä, nyt näytetään, kuinka pahvilaatikko hajotetaan kovalla kolinalla keskellä yötä.

    Jippii. Vaan eivätpä ole karvapojat tulleet itse ovikelloa soittelemaan, vaan ihan ite me ollaan ne yöhäiriköiksi haluttu. Ne velikullat. Yritetään kestää. :)

    VastaaPoista
  2. Voi surku, olisin niin mielelläni tavannut Maunon SUROKissa livenä. Mutta kissan parashan on aina etusijalla, joten viisaasti teit.

    Me puolestamme olemme menossa Bellan kanssa RUROKin näyttelyyn elokuun 22. pvä. :)

    VastaaPoista
  3. Ovat kyllä aikamoisia :)

    Mikä sitruunapuuta ja blogia vaivaa? Et kai vaan lopeta?

    Anu

    VastaaPoista
  4. Bändi loppunut taas sitruunapuussa tältä kuulta, uusi palveluntarjoaja haussa. Hermo mennyt.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Törkeän hieno vessa

Kissanruokaa kotiinkuljetuksella - helppo homma?

Lyyra kolme vuotta!