Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2010.

Otteita Penthousen vieraspäiväkirjasta

Mauno oli viikonlopun hoidossa henkilökunnan ystävällä, joka kirjoitti pienen päiväkirjan hoitolaisesta. Tällä kertaa siis blogiin postaa vieraskynä.

Torstaina Penthouse Bistro & Suite sai ottaa vastaan arvovieraita. Firaabelihenkilökunta oli varannut Sir Manuelille suiten parhaimmilla näköaloilla. Sire toi tullessaan omat gourmet-ateriat, juomat löytyivät talon maineikkaasta vesilähteestä.

Ensimmäisenä iltana tehtiin tutkimusmatka korkean kaapin päälle ja ihmeteltiin suiten ulottuvuuksia ja ikkunalautoja sekä kylpyhuoneen ammetta. Aamulla herättiin kyllä omasta prive-pesästä, mutta yön aikana käytiin varpaidenkin päällä ja muuallakin mistä sikeästi kuorsaava firaabelihenkilökunta ei voi tietää mitään. Aamulla muuten uskallettiin jo poiketa pikaisesti sylissäkin puskien ja huristen... vaikka yöllä kerran ilmoiteltiin rapun muille asukkaille, että tänne on tainnut unohtua joku...

Perjantaina ei arvovieras ollut vielä päätynyt anomaan turvapaikkaa naapurista, joten oletuksena oli, että…

Eppu The Grand

Kuva
Viikonloppu alkoi perjantaina kun hyppäsimme Epun kanssa junaan. Mauno oli toimitettu hoitopaikkaan jo torstaina, joten vietimme yön yli kahdenkeskistä laatuaikaa. Eppu toki aavisteli matkaanlähtöä, mutta ei onnistunut piiloutumaan ja suikkasimme junaan jo puolenpäivän jälkeen, jotta koti jäi tyhjäksi remppamiehen osmota eteinen.

Eppu oli hieman rauhaton junassa ja maukuili melkein koko matkan. Syy luultavasti oli kokonaisen Primperanin, jolla on tunnetusti moista vaikutusta, ennen Eppu on saanut vain puolikkaan, mutta painon noustua oli aika kokeilla kokonaista.

Kuvasta tuli melkoisen erikoisen värinen junana valaistuksessa.


Yön vietimme hotellissa ja aamulla oli aika suunnata Turun Messukeskukseen näytelmiin. Eppu oli ainoa paikallaoleva mau, joten saimme viettää päivän ylhäisessä yksinäisyydessämme.

Tuomari oli venäläinen Natalia Sidorova. Kun henkilökunta asteli vuorollaan pöydän ääreen Eppua kantaen, tuomari kysyi "What is it?". Henkilökunta valaisi, että "It's…

SE-mies

Kuva
Kävimme tänään Epun kanssa hakemassa rabies-rokotukseen päivityksen ja samalla herra punnittiin.

Nyt on käynyt niin, että Eppu on mitä ilmeisimmin Suomen suurin mau. Se painaa 6,51 kg. Laihdutuskuurille ei tullut määräystä, mutta lisää ei kuulemma saisi tulla. Eppu on iso ja roteva malliltaan (päinvastoin kuin hintelä enonsa Mauno, 5,1 kg), joten sen paino ei ole läskiä eikä siinä ole ylimääräistä löllyvää pientä nivustaipeiden nahkaläpyköiden fyllinkiä lukuunottamatta.


Sitten joskus kun remontti on ohi, henkilökunta lupaa kaivaa ompelukoneensa esille ja ommella Epulle isomman pesän.

Mauno luovutti suosilla ja meni luolaan nukkumaan.



Viikonloppuna matka käy kohti Turokia ja Turkua, katsotaan selvitäänkö tällä kertaa ilman lääkärikäyntiä. Mauno viettää laatuaikaa hoitajan seurassa.

Nappisilmä

Kuva

Paineettomat pesurit

Kuva
Rauhallinen iltapäivä, Mauno chillailee pahvilaatikkoterassilla.


Taivaalle ilmestyy pahaenteinen varjo.


JÄTTILÄINEN! Ei uskalla katsoa.


Se kumartuu Maunon puoleen...


Tukkapesu!


Venyytys.


Vastapalvelus.



Mitäs mulkkaatte?!


Joo, on se Eppu iso poika.

Kaikki on täällä hyvin, Mauno palasi reissusta ja oli viihtynyt oikein hyvin, varsinkin kun ikkunan takana oli ollut kaikenlaista vipeltäjää, huipennuksena fasaani. Eppu on aika kateellinen.

Bon Voyage ja Déjà Vu samalla reissulla

Kuva
Kun tuli yhtäkkiä tilaisuus lähteä Tallinnaan kisaamaan ja samalla pienelle plutimislomalle, oli henkilökunta valmis kuin Melperi sotaan, niinkuin sanotaan. Epulta ei kysytty, sen mielipide olisi voinut olla toinen. Matkaseurana oli tuttuun tapaan Epun kasvattaja ja isoisoäiti Kiija sekä bussilastillinen Pirokilaisia.

Me Epun kanssa hyppäsimme kyytiin Länsisatamasta ja tsekkasimme samalla yksin Tampereelta matkanneen Kiijan. Kissat ja tavarat laivaan ja yli lahden. Perillä matka kulki viinakauppavisiitin kautta hotelliimme, Meriton Spahan. Siellä henkilökunta huolehti sekä Epun että Kiijan huoneisiinsa ja odottelimme kasvattajan saapumista. Sen jälkeen kissat saivat jäädä itsekseen lepäämään ja me suuntasimme hotellin kylpyläosastolle testaamaan kaikki mahdolliset poreet ja pärskeet ja suola- ja aromisaunat. Alakerran baakkelsikaupan kautta ja unten maille.

Lauantaiaamuna matka kävi varhaisen aamiaisen (oikein hyvä aamiaistarjonta kyseisessä hotellissa, suosittelemme) jälkeen bussilla…

Onnea isipapoille!

Kuva
Meidän pojat onnittelevat isipappojaan näin isänpäivänä.

Mauno lähettää terveiset Simba-iskälle ja Manu-papalle!
Epun terveiset menevät Ruotsiin Indylle, grattis pappa!

PS: Niille jotka tulivat tsekkaamaan kuulumiset niin tiedoksi, Eppu on hengissä ja oletettavasti ihan kunnossakin, tullaan huomenna kertomaan tarkemmin. Nyt ei jaksa.

Kun yksi ei riitä

Kuva
Epusta on tullut niin iso poika, että yksi pesä ei enää riitä vaan pitää maata kahdessa yhtä aikaa.


Työhuoneen kaapiston päällä ovat nyt jemmassa molemmat paperinarupesät sekä kuljetuskoppa, jossa Mauno usein nukkuu. Eppu keksi oman sovelluksen.

Terveisiä Tikkurilaan

Kuva
Tarkastaja Turakainen haluaa lähettää terveisiä Tikkurilaan. Väri G500 "Bungalow" on tarkastettu ja käyttölupa annettu.


Myös Poika halusi osallistua terveisten lähettämiseen.

Pitkä ja Pätkä

Kuva

Laiskiainen

Kuva
Aurinko paistoi aamulla olohuoneessa oleviin laatikkopinoihin ja meidän Laiskiainen bongasi tilaisuutensa heti.


Kanaset orrella

Kuva
Meillä on uusi ihana korkea ja kapea pahvilaatikko. Siellä on sisällä uusi työhuoneen vuodesohva, joka odottaa tilan vapautumista.


Erityisesti Mauno on innostunut nukkumaan sen päällä. Eppukin liittyy seuraan välillä, mutta siinä ei oikein mahdu halailemaan. Leveys on siis about juuri poikien persuuksenleveys, korkeus on jossain vähän alle puolitoista metriä.

Ystävyys, läheisyys...

Kuva
Meillä on ollut nyt pojilla kovin helliä hetkiä. Liekö syksyn kylmyydet iskeneet vai mikä on vienyt pojat ennennäkemättömään halailukauteen. Päivittäin nukutaan toistensa, ja välillä henkilökunnankin, kainalossa.


Työhuone alkaa olla melko valmis ja sinne on viety evakkoon sohva ja nojatuoli. Koska meillä on nyt kodissa uusi väri, piti ostaa jotain sen väristä pikkutavaraakin. Uusi viltti nojatuolissa on poikien mielestä ihanan pehmoinen, sillä nukutaan usein. Epun mielestä se oli niin super-i-ha-na, että siti piti oikein leipoa ensikoittamalla.

Saa nähdä missä kunnossa viltti on hetken päästä...

Ei saa häiritä!

Kuva
Päikkärit kesken.