Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Virvokkeet

Kuva
Meidänkin ovellemme eksyi tänään muutama rimputtelija ja onneksi henkilökunta oli varustautunut etukäteen, joten ovenkin kehtasi avata. Pojat ottivat innokkaana saadut virvokkeet vastaan, turha niitä on mihinkään maljakkoon asetella, käyttöön ne sieltäkin päätyisivät.








Valitettavasti pimeys ja harmaus on jälleen tullut ja kuvia sai aikalailla runnella, että sai varsinkin Epun edes näkymään kuvista, mutta sillä mennään mitä on annettu ja odotellaan kesän aurinkoa...

Suhina-Lempi ja Löllö-Lassi keikalla

Kuva
Taas tuli se aika vuodesta kun poikien pitää käydä autoajelulla hakemassa piikit persuuksiin. Tähän ei tietysti suhtauduttu sen paremmin kuin yhtenäkään aikaisempana vuonna.

Kopat otettiin jo edellisen päivän aikana esille, jolloin Eppu pakeni sängyn alle, ja jonkun ajan toivuttuaan unohti asian, ainakin näennäisesti. Kun limusiinikuski laittoi viestin, että tulossa ollaan, henkilökunta nappasi Maunon ensin koppaansa ja haki sitten Epun, joka aina tämänkaltaisissa tilanteissa harjoittaa passiivista vastarintaa, eli heittäytyy täysin löllöksi koko seitsemällä kilollaan.

Häkin lukon sulkeuduttua alkoi karjunta.


Miten täältä pääsee ulos?!?


Epulla on näillä reissuilla aina valitettava kohtalo joutua pienempään koppaan, vaikka on poikasista huomattavasti suurempi. Se johtuu siitä, että Mauno joudutaan rokottamaan kopassaan, ja pienen kopan kanssa se ei onnistu. Koska poikien yhteisreissut (yhden kissan reissuilla luonnollisesti kuskattava lähtee aina isommassa kopassa) rajoittuvat nykyään m…

Lepoloora

Kuva
Henkilökunta on ollut armollinen ja jättänyt postissa tulleen laatikon lojumaan olohuoneen lattialle. Onhan sille käyttöä.

Mietiskelen ja tuijottelen kaukaisuuteen...


Ai mitä? No ei väsytä!


Ihan reippaana olen!


Mutta jos vaan vähän lepuutan leukaani, kun se niin kovasti painaa...


On silmä auki! On! ainakin kaksi milliä!


Sinne se sammui.

Kun herne kohtaa toisen

Kuva
Mitä sulla siellä on?


Nuuh. Nuuh.


Nuuhnuuhnuuh. Anna. Anna. Annaannaannaanna...


Oooh. Minttua.


Minttuherneitä! Henkilökunta poikkesi Mustissa ja Mirrissä hakemassa kakkalooran pusseja ja kurkkasi samalla olisiko leluhyllyssä porkkanoita vanhan limaisen (ja sen toisen joka katosi pölynimurin uumeniin) tilalle. Ei ollut porkkanoita, mutta henkilökunta päätteli, että herneet voisivat olla samaa sarjaa. Olihan ne. Mukaan lähti siis kahden herneenpalon satsi, alennuksellakin vielä.


Palko oli ihana Maunon mielestä, yhtä ihana kuin Naukulan Mamman tuomat porkkanat. Sitä piti kuolata ja repiä. Jotain rapisevaakin siellä oli sisällä.


Sitten kun siihen saatiin revittyä muutama reikä ja koko hernepussi oli ihan kuolassa, se suttasi lattian ihanaan minttumähmään, jota voi nuolla. Lattia meni pesuun.


Jostain merkillisestä syystä toinen herneenpalko ei kiinnostanut yhtään. Tuolla se makaa edelleenkin koskemattomana lattialla. Varmaan jotain sekundaa, taitaa mintut puuttua. Voisiko tästä valittaa Musti…

Iso poika

Kuva
Peppo Pöpinderillä eli Pebomir Kuukunaisella eli Eppu Peppusella on tänään syntymäpäivä. Eppu on jo aikamies, kuusi vuotta mittarissa. Meno ei ole pentupäivistä paljon muuttunut, ehkä pientä rauhoittumista on tapahtunut, mutta Pöpinkäinenhän ei koskaan ole ollut mikään erityisen aktiivinen kissa, joten sen suhteen meininki on aikalailla samanlaista. Parasta on köllöttely ja syöminen, välillä pieniä spurtteja ja erityisesti painimatseja ottaen. Kunhan vaan pääsee kainaloon, henkilökunnan tai Mauno-enon ja saa jotain syötävää, on Epulla asiat hyvin.

Kun massu on ylöspäin, on kaikki Epun maailmassa hyvin. Vielä paremmin, jos joku sitä massua vähän rapsuttaa.





Toivotamme onnea myös sisaruksille Iltavillin E-sarjasta: Emi-veikalle, Ensiö-siskolle, Nelson-veikalle kauas Singaporeen sekä Eshe-siskolle Italiaan! Henkilökunta on onnellinen kun tällaisen kainaloisen on seurakseen aikanaan saanut.

Niitä tulee vaan lisää ja lisää...

Kuva
Pentusia meinaan. Maailmaan ja kuviin ja tänne blogiin.

Tänään oli vuorossa vierailukohteena neljä viikkoa sitten syntyneet Thitin neljä pientä pentua, ne joita odottelin kätilöpäivystäjänä ja joita Tiitiäinen panttasi oman henkilökunnan saapumiseen asti. Nyt on ikää kertynyt sen verran, että vierailijoita otetaan vastaan ja pitihän sinne heti mennä. Porukassa on yksi hopeatyttö ja kaksi savutyttöä sekä yksi savupoika.

Joko pentukuvat haukotuttavat? Chandanilla tuli jo vähän väsykin.


Thiti on hyvin omistautuva mamma, pentusia pidetään silmällä ja niille kurahdellaan kutsuja maitobaariin. Hyvin on ruoka riittänyt, pennut ovat kasvaneet vauhdilla ja syövät nyt jo kiinteitäkin.


Hiekkikselläkin osataan jo käydä, mutta peittämistä pitää vielä harjoitella. Ja askelten tähtäämistä.


Sisaruksista on onneksi painiseuraa ja pentukehä toimii hyvänä rinkinä. Sieltä osataan kyllä jo tulla reippaasti ulos ihan itsekin, joten enää se ei rajaa elämää. Kuvassa savutytöt, Sheeni oikealla ja Sahara vasem…

Lisää murusia

Kuva
Tässä vielä Sokerin murusista otetut yksittäispotretit, kun sain niihin nimitunnistukset.

Vanilja-tyttö.


Tomu-poika.


Kide-poika.


Rae-poika.


Kaneli-tyttö.


Pennuista otettiin myös sivukuvat "näyttelyasennossa", joista jokaisella pennulla oli oma tulkintansa. Noin pikkuisia on vielä hieman vaikea "venyttää", mutta vähän yritettiin saada täpliä näytille vaikka aikamoista kiemurtelua se olikin pennuilla.

Tässä Vanilja-tytön rauhallinen tyylinäyte.


Rae-poika oli kyllä varsinainen persoona, ja ehkä hieman (tai enemmän) rakastuin tähän äänekkääseen vintiöön. Siinä kyllä Sokeri-mamma tarkkaili vieressä tarkkaavaisena, että mitä sille hänen lapselleen oikein tehdään kun niin huudatetaan.


Tuo miukuva naama on vaan niin suloinen.




Onneksi se on poika. Henkilökunta vähän salaisesti haaveilee kolmannesta mausta, mutta jos sellainen joskus tulee, se on tyttö, koska henkilökunta haluaisi joskus nähdä myös yhden pentueen kasvun. Ja sitten itkeä silmät päästään kun ne lähtevät omiin …

Sokerin muruja

Kuva
Kyläilyviikko jatkui pentujen palluttelulla Sokerin luona, jossa viisi kuusiviikkoista mau-penskaa vilistivät hurjana pilkkuarmeijana. Vilinää oli niin paljon, ettei kamera meinannut pysyä vauhdissa mukana, mutta jotain otoksia kuitenkin kennolle tarttui lässyttelyn lomassa.

Äiti Sokeri on hyvin huolehtivainen emo ja kaitsee ja ruokkii katrastaan. Välillä säännöstely on selvästikin poikaa ja vastaanotto on pienemmälle porukalle kerrallaan. Tällä kertaa maitobaariin mahtui kolme penskaa.


Kissamaista eloa opeteltiin hartaasti ja antaumuksella sisarusten kanssa erilaisissa painikasoissa, joista oli vaikea erottaa missä yksi alkaa ja toinen loppuu. Näistä kuvista aika harva oli tarkka, sen verran oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita.


Kissanminttulelu oli pop, eli ruoho maistuu jo pienestä pitäen.



Pienelle maailma on pelottava paikka, pieniä kauhistuksia tulee vähän väliä, mutta touhu jatkuu kun karvat palaavat ojennukseen.


Ruokailun jälkeen pitää peseytyä, sen verta kokonaisvaltaista on …