Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Luukku 24

Kuva
"Ihan" sinne ei päästy mihin yritettiin, taaskaan, tässä on jotain lähintä sinnepäin.

Eihän tässä sitä fatia ole, mutta molemmat pojat samassa kuvassa ja tonttulakki about oikeinpäin päässä! Jos Eppu ei olisi alkanut tunkemaan naamaansa eteenpäin sulkimen räpsähtäessä ja naama olisi terävä, tässä voisi olla ihan joulukuvan aineksia. Maunokin voisi katsoa kameraan, mutta sehän olisi jo aika paljon vaadittu, että molemmat samaan aikaan samaan suuntaan katsoisivat. Ei tullut sitä The Joulukuvaa tänäkään vuonna. Ehkä ensi vuonna muistetaan olla yrittämättä.

Luukku 23

Kuva
Jos alkaa ottaa pannuun, pistä pannumyssy päähän. Vaikenee kaikenlainen valitus.


Luukku 22

Kuva
Nyt alkaa jo väsyttää nää sun puujalkavitsit. Aika väsynyttä settiä.


Luukku 21

Kuva
Dear in headlights. Noin kansainvälisellä kielellä.

Luukku 20

Kuva
Tadaa. Tätä ette odottaneet. (En kyllä tiedä odottiko kukaan mitään muutenkaan. Paitsi henkilökunta.)


Pakko oli välillä turvautua ammattimalleihin, kun ne osaa poseerata edes hetken paikoillaan kun henkilökunta rakentaa lavasteita. Tää tyyppi oli tosi staattinen.

Luukku 19

Kuva
En tullu painimaan, tuli köllimään. Anna mun olla rauhassa. Vösyttää tämmönen tohotus.


(Pipa on kova keräämään karvaa. Niinkuin fleece yleensäkin.)

Luukku18

Kuva
Se tuli! Se tuli tänne poseeraamaan mun kans!

Niksipirkka: käännä tonttulakki kaulan ympäri ja saat kätevän pussukan, johon varastoida ylimääräinen ruoka.

Luukku 17

Kuva
Kas, kaverikin tunkee mukaan. Yhteiskuva!


Luukku 16

Kuva
Kauhee viima, pipan vetää ihan vinoon.

Luukku 15

Kuva
Yhteiskuva! Hyvä pussaussuoja! Ei paparazzit nää.


Luukku 14

Kuva
Lucia tuli ja meni ja sammutti valot lähteissänsä.


Luukku 13

Kuva
Olen Lucia-neito, tuo valon tuoja... tuon teille, tai ainakin valokuvaavalle henkilökunnalle, mustaa valoa.

Luukku 12

Kuva
Jotta ei jäisi ihan Epun poseerausten varaan, pitää päästää Maunokin mukaan kalenteriin välillä. Molemmat ovat poseeranneet – mutta eivät tietystikään yhdessä, koska siitähän saattaisi saada sen tavoitellun joulukuvan.

Mauno esittää surullista pientä tonttutyttöä oman Petteri-versionsa kanssa.


Luukku 11

Kuva
No okei. Voin poseerata hetken. Toivottavasti pystyt elämään syyttävän katseeni kanssa.


Luukku 10

Kuva
Okei. Voin tulla lähemmäksi kameraa. (Ja henkilökuntaa.)


Voisiko joku eläinsuojeluviranomainen puuttua tähän? Pliis?


Luukku 9

Kuva
Koska fati tuntui kertakaikkisen mahdottomalta poikien mielestä – siinä voi toki kölliskellä kun se on missä tahansa muualla paitsi kuvaustantereella – vaihdettiin lennosta kuvasuunnitelmaa ja palattiin edellisten vuosien valovirityksiin.

Erityisen tärkeää on kohteen kameran ja taustavalojen suhde. Kohteen tulisi olla selvästi lähempänä kameraa kuin taustaa.


Eppu on eri mieltä.

Luukku 8

Kuva
Kissa etsimessä! Heti kuva!


Ai nätisti pitää poseerata? No mä asetun tähän fatin viereen. En tietenkään mene fatiin, jos sulla on kamera kädessä.


Luukku 7

Kuva
Ensin kokeiltiin fatia. Sitten fati ja tonttulakki. Nyt on vuorossa seuraava steppi, taustakangas. Mallailuun vielä silittämättä, mutta testing testing.


Pojat tykkäsivät tästä stepistä erityisen paljon. Oli ihan mahtavaa juoksennella kankaan takana ja möyriä sen alla. Ei varsinaisesti sitä parasta antia valokuvaukselle.

Luukku 6

Kuva
On niin lämmintä ja pehm... zzzz...zzz... krooh.


Luukku 5

Kuva
Olen Tonttukapteeni Koukku ja pesääni on ihan turha yrittää ilman tonttulakkia!


Luukku 4

Kuva
Ai jotain kuvaushommia pitäisi?


Luukku 3

Kuva
Oletteko kuulleet, että tontut ahkeroivat ennen joulua? Oletteko kuulleet suolakaivoksista? Tuonko teille ilosanomaa? Mitä veikkaatte?

Luukku 2

Kuva
I'm so excited, I just can't hide it...


Hämmentävää kyllä, pojat eivät hirveästi protestoi tonttulakkeja, molemmat ovat mm. nukkuneet ne päässään...

Luukku 1

Kuva
Ja taas mennään! Hymyllä aloitetaan tänäkin vuonna.


Joulukuvia ei ole vielä edes aloitettu ottamaan, joten hieman riskillä pannaan kalenteri käyntiin näillä rekvisiittaharjoituksilla. Katsotaan saadaanko kalenteriin kaikki luukut. Ehkä tästä saa henkilökunta pientä patistusta joulukuvien ottoon.

Punaisia paholaisia

Kuva
... jotka vie sydämen. Semmoisia on Naukulassa nyt ollut kasvamassa kaksi viikkoa ja eilen tädit huristeli sinne lässyttelemään. Bloggaripassilla mentiin Triolan tädin kanssa, heti varattiin aika kun varauskirja avautui.

Namu on aivan valtavan hieno äiti pikkuisilleen. Suhtautui vieraisiin hyvin sallivasti, mutta piti silti silmällä, jos pentuja nosteltiin ja ne pitivät ääntä. Hyvin rauhassa kyllä ruokki pentusia, vaikka laatikon laidalta kuului kovaa lässytystä ja piti välillä vähän hiplatakin. Mutta kun tädeille annettiin käsky kosketella! Pakko oli, muuten ei olis koskettu!


Ihan oli rento maitobaari, vaikka jakelupuolella kävi kova hyörinä.


En tiedä kuka tämä on, kaikki ovat ihan saman näköisiä, varsinkin kuvissa, mutta joku pieni punainen se hurmaaja se on.


Kovasti pennut ovat harjoitelleet mönkimistä ja pieniä näytteitä otettiin jo peitolle nostettuna. Ei varmaankaan kestä kauaa kun alkaa jo vilinä talossa.


Aikansa (aika monta tuntia...) lässytystä kuunneltuaan Namu näytti tädeil…

Hyvät painit isille!

Kuva
Pojat toivottavat kaikille isille hyvää ja lämmintä mieltä ja ennenkaikkea hyvät painit!

Erityisterveiset menevät omille isille Simballe ja Indylle sekä Manu-papalle!


Lady Mauno

Kuva
Erkkerissä ikkunalla ollut pesä joutui pesuun ja tapahtui pieni äksidentti, nyt siis fati päivystää ikkunalla. Sen korkeus ei ole oikein optimaalinen, silmän taso asettuu pahasti karmien kohdalle eikä ulos päivystäminen oikein näytä onnistuvan. Lisäksi henkilökunnan osalta optimaalisuus ei toteudu, koska fati turhan korkea, Eppu ylettää mangustiasennossa näykkimään pesän päällä roikkuvaa rönsyliljaa.


Mutta ei se mitään, Lady Mauno pystyy silti pötköttelemään lammastaljalla. Ikkunoista toki hohkaa kylmää, mutta onneksi ikkunalaudan alla on patterit ja lämmin ilma nousee ylöspäin.

Lokakuun löysäilyä

Kuva
Henkilökunta kävi pitkästä aikaa vierailulla Ausaren kissalassa, moikkaamassa sukulaisia ja vähän etäisempiäkin. Tunnelma oli melko flegmaattinen, mutta kukapa sitä jaksaisi harmaana lokakuun lopun päivänä innostua muusta kuin lötköttelystä.

Epun veljentytär Thiti veteli sikeitä samassa pesässä tyttärensä Chandanin kanssa. Tai no, pesässä ja pesässä, ainakin osin pesässä.


Gerizah-täti haukotteli naapurissa.



Osiris-eurooppalainen otti valohoitoa lampun alla.


Nyt on meneillään vuoden ankein aika ja se kyllä näkyy kissoistakin. Unta, unta ja unta vaan, vähän ruokaa väliin. Ja vielä on matkaa vuoden lyhyimpään päivään...

Harjoituksia

Kuva
Hyvä, lämmin, hellä... nehän ne on sanat mitä tulee mieleen kun tätä touhua katsoo.


Ette varmaan arvaa, mitä harjoiteltiin? No ei me vielä ihan vakavissamme, koska asia vähän ahistaa henkilökuntaa. Tietää mitä siitäkin taas tulee. Vielä ei ole haettu valojakaan vintiltä eikä viritetty taustakankaita. Fati on hommattu, mutta tuli vissiin pikkuisen pieni ostettua.

Saas nähdä.

Historiallisia kissoja

Kuva
Henkilökunta sai kutsun kirjanjulkistamiskekkereihin Kissakahvila Helkattiin viime maanantaina. Kyseessä oli Petri Pietiläisen kirjoittama ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama Kissojen Maailmanhistoria.

Paikalla oli itse kirjoittaja, joka luennoi yleisölle kirjan vaiheista ja vastaili kysymyksiin. Kirjoittaja oli myös loistava puhuja, joten juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Pietiläinen tunnustautui kissaihmiseksi vaikka onkin tätä ennen kirjoittanut jo vastaavan kirjan koirista, Koirien Maailmanhistoria. Ehkä se lasketaan harjoitukseksi? Ensimmäistäkin versiota kissoista jouduttiin karsimaan puoleen, joten juttua olisi piisannut ja ehkä näemmekin jatkoteoksen tai syvemmälle erillisiin aiheisiin pureutuvia sisarteoksia? Ainakin kissojen rooli maailman taiteen historiassa tuntui olevan kovasti mielenkiintoa aiheuttava asia ja sen kirjan henkilökuntakin haluaisi lukea.

Saimme vielä omistuskirjoitukset omiin kappaleisiimme.




Tupa oli täynnä toimittajia ja bloggareit…

Hopeasarja

Kuva
Lopuksi erikoisnäyttelyssä kisasi se suurin porukka eli hopeatäplikkäät. Hopeiden satsin aloittivat leikkaamattomat kollit eli ensin pöydälle pääsi Bias (Bias Yá Moasi, CZ). Bias on näyttelykonkari ja istuikin pöydällä kokeneen valtiomiehen elkein.


Seuraavana vuorossa oli ensikertalainen Sinuhe (Aysifa Simcoe of Iltavilli). Sinuhe on puolitoistavuotias Englannista Suomen mau-kantaa rikastuttamaan saapunut kolli, jota voi seurata Facebookissa nimellä Sinuhe the Egyptian Mau. Sinuhe oli ensikertalaisuudestaan huolimatta oikein nätisti pöydällä, joskin ilmeestä päätellen hieman ihmeissään touhusta.


Tuomari mittaili Sinuhen päätä ja totesi toimivaksi. Sinuhe on parhaillaan Iltavillin kissalan sijoituskissa Sokerin luona kasvavien Lyyra ja Leo kaksosten isä. Leo on aivan isänsä näköinen.


Poikien jälkeen pöydälle pääsi Sinuhen morsian Shämsä (Chai-lai Wafiyah Widad), jonka seuraksi CatNmaus-kissalaan Sinuhe lähtikin suoraan näyttelystä. Shämsä on täpäkkä neiti, jolla oli asiaa tuomarille.


V…