Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Hyvää uutta vuotta!

Kuva
Taas on yksi vuosi muutamaa tuntia vailla paketoitu pulkkaan, raketit jo paukkuvat ulkona ja täällä onneksi karvaiset kuorsaavat rauhallisina. Henkilökuntakin siinä partaalla.

Alkuvuosi meni rauhallisesti, ajoittain valitellessa keski-ikäisen kissakodin tylsyyttä, mutta loppuvuosi... noh, ei se mennyt ihan niin kuin piti. Kyllä tätä vuotta aika armottomasti leimaavat viimeisen kahden kuukauden tapahtumat eli Maunon menetys täysin yllättäen.

Vieläkin Maunon ajatteleminen nostaa vedet silmiin, vaikka onhan meillä toki paljon iloakin ollut, kun saimme nopeasti ihanan Lyyran paikkaamaan kaverivajetta.



Lyyra on ottanut ison paikkansa nuoruuden innolla ja isolla sydämellä ja siitä olemme äärimmäisen kiitollisia. Neiti on teinihengessä energiapakkaus, joka jaksaa, jaksaa ja jaksaa ja sen lisäksi on ihanalla sylikissan luonteella varustettu. Ja miksi neiti poseeraa tässä Ison Idolin kanssa? No kun se on yöllä tiputettu seinältä suoraan henkilökunnan päälle – kuvia ei täällä kumarreta.

Onneksi…

Tolppa-apina

Kuva
Lyyra ei aluksi oikein ottanut kiipeilytolppaa omakseen, vaikka henkilökunta aika alkupäivinä kerran nosti apinan puuhunkin ihan varta vasten. Edellisessä kodissaan oli kyllä kuulemma kiivennyt tolppaa ja nukkunut yläpesässä, mutta tuo meidän tolppa on aika paksu, eikä sellainen perinteinen pesäpuiden kapea tolppa. Ehkä siksi sitä ei mielletty kiipeämiseen sopivaksi omin päin.

Päivänä eräänä henkilökunta kuitenkin soffalta huomasi tolppaa ylös ampaisevan ohjuksen ja nappasi kameran käteen – tosin siinä vaiheessa neiti oli ehtinyt jo ihan tolpan loppuun asti ja no, päälle. Öhöm.



Tuo meidän tolppa kun ei ihan kattoon asti yletä, kun sitä on jouduttu ihan ensimmäisestä asunnosta lyhentämään, kun huonekorkeus oli kolmisen metriä. Täälläkin sitä on 2,7 m, että riittää sitä kiivettävää siinäkin.

Alas Linnan katolle laskeuduttiin sitten toiselta puolelta, ja siinä ei paljon silakasta näy kun tolpan taakse itsensä venyttää.



Pikkuisen joutui sihtaamaan, että hyppy alas koriin Linnan katolle os…

Lämmintä joulua!

Kuva
Toivotamme kaikille blogin lukijoille oikein lämmintä joulua! Tänä vuonna meillä ei kuvattu joulukuvia, eikä siten syntynyt sivutuotetta kalenteriakaan. Sattuneesta syystä. Joulukortit oli jo tilattuna, ennenkuin meidän kokoonpano muuttui, vanhalla kuvalla, ja ne saapuivat samana päivänä kun Mauno lähti luotamme.

Lyyran kanssa otettiin pari harjoitusotosta tonttulakin kanssa, ja yksi niistä päätyi kansainväliseen toivotukseemme.


Lyyra ei varsinaisesti nauttinut fleecepipasta, vaan heilui kuin Stevie Wonder se päässä, joten kuvia ei kovin montaa tullut. Selkeää joulukalenteriposeeraajan ainesta Lyyrasta kyllä näytti löytyvän, joten saa nähdä mitä ensi vuonna tapahtuu.

Ja hei, let's be careful out there eli jos otatte glögiä, ottakaa varovasti älkääkä ainakaan ajako!

Nukkujuttuja

Kuva
Nukkuminen ja kissat, ne kuuluvat yhteen. Ja uusi kissa tuo vähän uusia nukkukuvioita talouteen.


Mauno ei ollut koskaan kovin innokas nukkumaan henkilökunnan kanssa öitä, päikkäreitä kylläkin joskus. Eppu on ollut vähän sellainen semi-innokas, puuskittain se tykkää nukkua yöllä henkilökunnan kanssa, lähinnä jaloissa, mutta joskus kyljessäkin.


Lyyra taas on kasvattajan luona viimeisen vuoden ollessaan nukkunut kuulemma aika tiukasti kasvattajan kainalossa, usein peiton allakin. Täälläkin Lyyra liimantui heti ensimmäisestä yöstä henkilökunnan kylkeen, mutta peiton alle toki tohtinut mennä vaan piti vähän kuitenkin tarkkailla.

Nyt tilanne on vakiintunut siihen, että Lyyra JA Eppu nukkuvat henkilökunnan sängyssä, ja henkilökunta kiskoo peittoa päälleen ja koittaa saada muutakin sänkytilaa kuin pienen reunapaikan. Eppu selkeästi haluaa nukkua siellä missä Lyyrakin. Jos Lyyra nukkuu sängyssä, niin tekee myös Eppu. Ehkä jotain pientä mustasukkaisuutta henkilökunnasta, ehkä Lyyran vahdintaa.

Bloggari-kuvaajan kotiinpaluu

Kuva
Jos on bloggari, tykkää valokuvata ja vielä kissaihminen, niin eihän sitä niinkuin virallisesti ole ihan normaalien kirjoissa, kaiketi. Ajatukset kulkevat spagetti-reittiä ja käytös perässä samaa rataa.

Niinkuin vaikka kun tulee iltasella kotiin ja eteiseen päästyä (nyt kun oven raossa ei ole enää Maunon nenää...) takkia ja kenkiä pois ottaessa silmät alkavat hakea missä kissat ovat ja ovatko jossain näkysällä. Sitten kun ne bongaa... YHDESSÄ NUKKUMASSA FATISSA IKKUNALLA!

Ensireaktio on alkaa kiljumaan ja sössöttämään ja mennä silittelemään ja pusuttelemaan, onhan tämä suloisuus näkyvillä ihan ekaa kertaa, että on ihan itsekseen, omin päin, hakeuduttu nukkumaan yhdessä.

Joku jarruhihna kuitenkin leikkaa kiinni ja käsi hapuilee kännykkää, että tästä on saatava kuvatodiste. Pimeä olohuone, kännykkä ja etäisyyttä useampi metri, mutta kun ei suinpäin uskalla lähemmäksikään. Zoomia sen mitä kestää ja kuva.


Kun kännykkäkuvaus ei saa suikeroihin vipinää, tulee ajatus... josko ehkä mahdollise…

Ensimmäiset kaksi viikkoa kärsittynä

Kuva
Lyyra on nyt asustellut täällä kaksi viikkkoa ja elämä alkaa tasaantua, vaikka välillä mennäänkin vähän ylös ja alas. Ensimmäisten tuntien suhinoista on tultu pitkä matka lyhyessä ajassa.

Ensin valloitettiin henkilökunnan sydän. Se oli helppoa. Vaikka teknisesti ottaen Lyyra tulikin koeajalle, koska kahta aikuista kissaa nyt vaan ei ole itsestäänselvän helppoa laittaa yhteen, ja palautusoikeus oli sovittuna, oli henkilökunta tositarkoituksella liikkeellä ja valmis tekemään kaikkensa, että tässä on Lyyran loppuelämän koti. Helppoa ei olisi ollut tehdä toisenlaista päätöstä, mutta ainakin toistaiseksi näyttää vahvasti siltä, että tällä kombolla mennään.

Lyyran mielestä huiskaleikit on parhainta mitä on.


Pieniä hiiriä tuli mukana pari pakettia ja niillekin on vihdoin löytynyt käyttöä kun ensipäivien arkuus on väistynyt ja malttaa jo pelaillakin.

Korvat. Ne on myös. Ja herkällä. Kaikki kerrostalon äänet seurataan, mutta päivä päivältä rauhallisemmin.


Pientä – ja yksi vähän isompi – matsi …

Joulukortit arvottu

Kuva
Huomenta! Joulukorttien arvonta on suoritettu runsaslukuisan osanottajajoukon kesken ja arpoja nosti joukosta esiin paperitollot numerot 4 ja 11 eli Riikka T ja Ninna, laittakaahan osoitetietojanne tulemaan osoitteeseen maukuja.blogi(at)gmail.com niin saadaan kortit postiin asap!

Virallinen valvoja kuittaa arvonnan suoritetuksi kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.



Joulukortteja

Kuva
Joulukortit tuli tilattua ennenkuin meidän kombinaatiomme muuttui. Tänä vuonna korteissa poseeraa onneksi Eppu.


Emme paljasta korteista vielä enempää, sillä muutama vastaanottaja taitaa lukea tätä blogia. Ensimmäiset lähtivät postiin tänään.

Meille jäi kortteja myös yli tarpeen ja sen vuoksi haluamme kiittää kaikkia Maunoa ja meitä muita muistaneita korttiarvonnalla. Arvomme kaksi kolmen kortin settiä kaikkien tähän postaukseen kommentin keskiviikkoon 29.11. klo 24 mennessä jättäneiden kesken. Anonyyminakin voi kommentoida, kuten normaalisti, mutta kannattaa kuitenkin jättää joku tunniste itsestään arpajaisia varten. Henkilökunta huhuilee sitten voittajilta postiosoitteita ja laittaa kortit asap postiin, niin ehtivät vielä vaikka joulupostituksiin – sisällä nimittäin toivotellaan paitsi joulua, myös vuotta 2018 eli ensi vuodelle ei kannata säästellä.

Päivä kerrallaan

Kuva
Täällä on jatkettu tutustumista. Päivä kerrallaan tilanne muuttuu. Suhinat ja murinat ovat pääosin taakse jäänyttä elämää, nyt niitä kuulee enää vain yllättävissä tilanteissa, eli esimerkiksi jos Eppu sattuu tulemaan yllättäen kulman takaa vastaan. Jopa suhinattomia nenäkosketuksia on nähty. Neidin tassukin on jo muutamaan otteeseen noussut täppäisemään Eppua kohti päätä, itsevarmuus on siis kasvamassa.

Kaikki rapusta kuuluvat äänet ovat pelottavia (Lyyra tulee omakotitalosta, joskin on kerrostalossa syntynyt). Postin tulo, se oli aivan kamalaa, hopeinen salama vilahti vain kun piti kiitää sängyn alle. Pari vierastakin on jo käynyt, pelottavia ovat kun ovesta tulevat. Henkilökuntakin on pelottava, kun tulee ovesta.

Epun kanssa on jo nukuttu melko lähekkäin. Ei ihan kosketuksessa, mutta niin että jos tassun ojentaisi, voisi juuri ja juuri ylettyä. Yöllä on nukuttu lähekkäin henkilökunnan sängyssä, päivällä on nukuttu henkilökunnan työpöydällä vierekkäisissä pesissä.

Yhden kokonaisen p…

Elämä jatkuu

Kuva
Kaksi viikkoa sitten meidän elämmme heitti häränpyllyä. Sen jälkeen on menty vuoristorataa, niitä alamäkiä ja -kuoppia lähinnä. Arki on jatkunut, mutta erilaisena. Itketty on ja surtu.

Eppu on reagoinut. Ensimmäisen viikon se oli liimana henkilökunnan kyljessä. Kun henkilökunta teki töitä (onneksi on mahdollisuus etätyöhön), Eppu nukkui työpöydällä pesässä – mikä sinänsä on ihan tavallistakin ollut, aina siinä jompikumpi nukkunut on. Kun työpäivä päättyi, liimauduttiin kylkeen ja syliin sohvalle. Ja yöksi.

Muutaman kerran henkilökunta tavoitti Epun hämmennyksen, kun keittiön lattialle heitettyjen raksujen kimppuun ei juossutkaan kaveria. Tai muita vastaavia tilanteita.

Toinen viikko on mennyt huuteluun. Eppu kailottaa kuin kaveriaan huudellen. Erityisesti syömisen jälkeen. Sitä se on harrastanut aiemminkin, mutta nyt määrä ja volyymi on noussut. Kuin tiedottaen, että ruokaa olisi tarjolla. Mutta kukaan ei tule... Liima on hellittänyt ja läheisyyden määrä palautunut normaaliksi. Eli on…

Kiitos.

Kuva
Kukkikaa kissankellot. Nostakaa hyvin hiljaa taivaan sininen peite minun kissani ylle.  - Heliskää kissankellot. Soittakaa hyvin hiljaa unen sininen laulu, minun kissani kuulla.
(YJ 2002)

* * *

KIITOS.
Kiitos kaikista kommenteista, ihan jokainen on luettu, jokaiselle itketty.
Kiitos kaikista viesteistä, joita olen saanut.
Kiitos ystäville.
Kiitos Maunon kasvattajalle, sain niin paljon enemmän kuin ikinä olisin osannut kuvitella.
Kiitos Epulle, joka on liki.


Kiitos Maunolle, kun olit.


Ei sanoja.

Kuva
Aloitan ja lopetan. Pyyhin pois ja aloitan. Mutta jotenkin haluan sen kertoa kuitenkin.


Rakkaista rakkain, kauneista kaunein Mauno (FI*Chai-lai Sethos Adofo) lähti tänään luotamme. Äkillisesti, täysin ilman ennakkovaroitusta, ilman mitään oireita, vauhtia hidastamatta. Ilmeisesti syynä sydänkohtaus. Henkilökunta oli paikalla, kiidätti lääkäriin, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Mauno jätti meidät.

Sanoja on aika vähän, kyyneliä sitäkin enemmän. Rakastimme, niin valtavasti.

Voi haukotus!

Kuva
... näitä meidän juttuja. Pelkkää köllöttelyä on taas ollut. Puhtaudesta silti pidetään huolta. Pesut ennen unia.

Muna vai kana? Kun kissa pesee korvia ja ohimoita, se laappasee tassulla, nuolee, laappasee, nuolee... Mutta kostuttaako se tassua jolla pyyhkäisee vai nuoleeko se siihen tassuun tarttuneen lian? Kumpi oli ensin? Lika vai kosteus?


Mutta sinne mihin pääsee kielellä ei ole epäselvää, likaa on valtavasti. Varmaan taas henkilökunta kosketellut. Gene Simmonskin olisi kateellinen tuosta kielestä.


Naama menee ihan ruttuun kun pitää näykkiä likaa pois.


Ja sitten tuleekin uni hurjasta pesemisestä.


Ehheh, hassuja unia teillekin!

Unijuttuja

Kuva
Ensin nukuin ihan rauhassa. Sitten henkilökunta alkoi sohottelemaan taas sillä kamerallaan.


Käänsin naaman toiseen suuntaan, mutta se tuli perässä. Voi haukotus sentään, unet keskeytyivät.



Valun tästä pois, kun ei saa rauhassa nukkua.


Ärsyttävä henkilökunta keskeytti taas yhdet rauhalliset nokoset.